Tautien torjunta

Eläintaudit

Vakavimpien siipikarjatautien torjunta Suomessa perustuu EY-lainsäädäntöön. Sekä lintuinfluenssan että Newcastlen taudin vastustamisesta on annettu erilliset direktiivit (92/40/ETY, 92166/ETY), joissa määritellään yksityiskohtaisesti, mitä toimenpiteitä jäsenmaiden tulee tehdä näitä tauteja epäiltäessä tai todettaessa. Lisätietoja siipikarjatautien torjunnasta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilta

Suomalaisen siipikarjatalouden mahdollisuus torjua vakavia eläintauteja on erittäin hyvä tiukan salmonellavalvontaohjelman vuoksi. Salmonellan torjunta auttaa myös muiden tautien torjunnassa, sillä esimerkiksi luonnonlintujen pääsy kasvatushalleihin on estetty eivätkä rehut ja kuivikkeet joudu tekemisiin villilintujen tai muiden eläinten kanssa. Lisäksi salmonellatutkimuksia tehdään kaikissa tuotantoketjun vaiheissa.

EU-komissio on myöntänyt Suomelle nk. rokottamattomuusstatuksen Newcastlen taudin kohdalla. Tämä tarkoittaa sitä, että rokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty ja Suomeen tuotava siipikarja (untuvikkoja ja siitosmunia lukuun ottamatta) täytyy tutkia taudin varalta ennen tuontia.

Salmonella

Euroopan unionin salmonellalainsäädäntö on uudistunut voimakkaasti 2000-luvulla. Uudistusten tavoitteena on vähentää ihmisten sairastumista eläimistä saatavien elintarvikkeiden välittämiin salmonellatartuntoihin. Yksi uusimmista muutoksista on ollut se, että vuoden 2007 alusta lähtien broileri- ja munintakanaemojen salmonellavalvontaohjelmat ovat pakollisia kaikille jäsenmaille.

Suomessa kansallinen salmonellavalvontaohjelma on ollut käytössä vuodesta 1995 lähtien. Tiukan ohjelman vuoksi Suomi voi vaatia salmonellatodistuksen myös muista EU-maista tuotavalta lihalta. Tällainen oikeus EU:ssa on ainoastaan Suomella ja Ruotsilla.

Kansallisten tavoitteiden mukaisesti Suomessa siipikarjanlihassa esiintyy salmonellaa alle 1 %:ssa tuotantoeriä. Salmonellan torjuntaan käytetään pakolliseen verrattuna moninkertainen rahamäärä ja tässä työssä on onnistuttu erinomaisesti. Esimerkiksi jokainen broileri- ja kalkkunaerä tutkitaan ennen teurastamolle tuloa.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallion mukaan kansallisen salmonellanvalvontaohjelman kustannukset ovat pelkästään broilerinlihan osalta noin miljoona euroa vuodessa.

Suomella on voimassa salmonellapositiivisista parvista saatavien lihojen ja munien kuumennuspakko. Muissa EU-maissa kuumennuspakkoa ei toistaiseksi ole. Salmonella tuhoutuu + 70 asteessa. Ohjelmat vaihtelevat myös valvottavien salmonellabakteerityyppien suhteen. EU-lainsäädännön mukaan kanojen, broilereiden ja kalkkunoiden ohjelmien on katettava vain kaksi salmonellatyyppiä (ihmisillä yleisimmät Typhimurium ja Enteritidis serotyypit). Suomen ja muiden Pohjoismaiden ohjelmat kattavat kuitenkin kaikki eri salmonellatyypit.

Salmonellatutkimukset tehdään Suomessa kaikissa tuotantoketjun vaiheissa. EU:n alueella lintuja saa rokottaa salmonellan vähentämiseksi, mutta Suomessa ja Ruotsissa rokotukset eivät ole sallittuja.

Suomi on saanut EU:lta erivapauden vaatia, että kaikki tuontiliha ja kananmunat on tutkittava salmonellan varalta ennen maahantuontia. Lue aiheesta lisää Eviran sivuilta

Suomessa toimii ETT, Eläintautien Torjuntayhdistys ry, joka ohjaa eläinten ja rehujen tuojia toimimaan niin, että tautiriskit hallitaan. ETT antaa käytännön ohjeita myös esimerkiksi tautiriskien hallitsemiseksi tiloilla, eläinkuljetuksissa ja ulkomaanmatkoilla. Eläintaudittomuus on tärkeää sekä eettisistä ja eläinsuojelullisista syistä että eläimistä saatavien elintarvikkeiden laadun varmistamiseksi.

Kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti broilerin- ja kalkkunantuottajat ovat myös sitoutuneet ulkomaanmatkalta paluun ”48 tunnin sääntöön”. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvattamoon mennään vasta 2 vrk kuluttua kotimaahan saapumisesta; hätätapauksessa saunominen vaatteet päällä tappaa taudinaiheuttajat matkan jälkeen.

Lue lisää www.ett.fi